Ensimmäisen kerran osuin kotiin auringon paistaessa sen verran, että ehdin kuvata alkukesästä istuttamani krassinsiemenet kukassa. Valoa, aurinkoa, valoa, aurinkoa, kiitos!
Edes lannoitetta ei ole päässyt kesäkukille juuri antamaan, kun aina on satanut. Ja nyt illalla sataa taas, ukkonen rähisee, mieliala laskee kuin lehmän häntä. Alistuu. Ulkoilu jää haaveeksi, sienireissusta puhumattakaan.
