Valmont
on Milos Formanin ja Valheita ja viettelijöitä Stephen Frearsin ohjaama versio Choderlos de Laclosin kirjeromaanista Vaarallisia suhteita. Tästä on kolmaskin melko tuore leffa Julmia aikeita, jota en kylläkään ole nähnyt.
Valmont on hurmaava ja älykäs donjuan (Colin Firth on loistava!) ja Mme do Merteuil vastaava naispuolinen peluri. Elokuvan varsinainen traaginen vääntö käydään siinä, että he kumpikin löytävät lopulta todellisen rakkauden ja pakottautuvat nopeasti kieltämään sen itseltään. Kumpikin toimii kuin toistamispakon alaisena ja kieltää todellisen itsensä ja tunteensa ja kääntää siis selkänsä mahdollisuudelle todelliseen onneen elämässään.
Itse olen mielestäni onnellinen elämässäni, mutta silti tämä kääntää veistä jossakin kipeässä haavassa.
Brokeback Mountain
on sydäntäsärkevän todentuntuinen, erikoinen tarina ikuisesta rakkaudesta. Rakkaus on aina vaikeaa, saati jos se pitää vielä piilottaa. Annie Proulxin karunkarhean novellin pohjalta on tehty huikean kaunis elokuva, joka saa sielun pakahtumaan maiseman kauneudesta ja suurista tunteista.
Linkin leffa-arvostelussa on sanottu kaikki olennainen. Harvoin olen ollut yhtä paljon samaa mieltä.
Kaikki äidistäni
on Almodovarin elokuvista ainoa, jota katson uudelleen = enemmän kuin kaksi kertaa. Joka kerta on pakko itkeä. Jokohan olisi taas aika...
Kissa kuumalla katolla
voisi yhtä hyvin olla myös nimeltään Secrets, Lies and False Accusations. Elisabeth Taylor ja Paul Newman ovat unohtumattomia draamanäyttelijöitä! Klassista näytelmäelokuvaa, nautintoa alusta loppuun. Katsottava vuosittain.
Tiikerikissa
Elokuva ja etenkin Giuseppe Tomasi di Lampedusan kirja ovat ilahduttaneet minua teini-iästä lähtien. Pääosassa on suosikkiherrasmieheni Burt Lancaster -vainaa. Tarina kertoo sisilialaisen ylimyksen elämästä ja ajatuksista uuden aikakauden kynnyksellä. Muun muassa tämän takia ei voi luopua vanhoista videoista.
Ehkä rakkauteni Italiaan sai alkunsa tästä?
Gosford Park
ei muuten tehnyt ensimmäisellä katsomiskerralla teatterissa mitään vaikutusta.
Ehkä siinä oli liikaa väkeä? Ostin leffan jostakin kumman syystä ja nyt se on arkistoni aarteita! Siinäkin yksi ihminen tekee valintoja rakkauden ja velvollisuuden vaatimusten mukaan eikä usko, että hänellä on oikeutta onnellisuuteen.
Carrington
Elokuva kertoo ennakkoluulottomasta naistaiteilijasta Dora Carringtonista ja hänen erikoisesta elämästään 1900-luvun alun Englannissa. Doran elämän jakavat kirjailija Lytton Strachey ja aviomies Ralph. Kiehtovasti kerrottu tarina soljuu nautittavan hitaasti eteenpäin.
|
Billyn tanssikohtaus kadulla on elokuvahistorian pakahduttavin!
Niin kuin taivaassa
Kansainvälistä menestystä saavuttanut kapellimestari Daniel (Michael Nyqvist) palaa sairastuttuaan pohjoisruotsalaiseen kotikyläänsä. Paluu avaa myös unohtuneita lapsuuden haavoja. Mikään ei tässä leffassa ole helppoa eikä yksinkertaista. Ihmisten suhtautuminen vaihtelee laidasta laitaan eikä tulokas tunnu jättävän ketään kylmäksi. Miehen vaikutus suljettuun kyläyhteisöön on yllättävän voimakas.
Lämminhenkinen ja koskettava elokuva vetoaa parhaiten meihin keski-ikäisiin, nuoremmat eivät ehkä vielä ymmärrä kaikkea.
Hurmaavaa Micael Nyqvistiä saa ihailla myös Äideistä parhain -elokuvassa, jossa koskettavasti kerrotaan sotalapsen tarinaa. Äitini sisarineen on myös ollut sotalapsena Ruotsissa ja kertonut sieltä myönteiseen sävyyn, pitänyt myös yhteyttä perheeseensä siellä.
Salaisuuksia ja valheita
Hieno brittielokuva nuoresta naisesta, joka päättää etsiä biologisen äitinsä. Molemmat yllättyvät siitä, mitä löytävät, mutta muitakin luurankoja alkaa vähitellen paljastua. Yhtä näyttelijätyön juhlaa, takuukamaa.
Taistelutoverit (Band of Brothers)
Tämä oli täysi yllätys, vaikka olin paljon sotaelokuvia katsonutkin: miehen ja kahden ison pojan perheessä äiti hurahti tähän täysillä! Jopa niin, että tilautin alkuperäiskirjan kirjastoon ja luin senkin. Muut tulivat kyllä pian perässä. VHS-kasetit on pantu vaarille kierrätykseen, nyt pitäisi hankkia DVD-boksi.
|