Näistä kirjoista luovun vain pakon edessä, ja aina silloin tällöin niiden äärelle on palattava.

Virpi Hämeen-Anttila: Alastonkuvia
- Tämän tunnistaa viihdekirjaksi siitä, että mies on niin jumalaisen ihana! Voi lukea uudelleen ja uudelleen...

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
- Tämä nimi tulee esiin joka listalla. Suosikkini 30 vuotta.

Diana Gabaldon: Muukalainen, Sudenkorento, Matkantekijä, Tuliristi, Syysrummut, A Breath of Snow and Ashes.
- Hengästyttävä vauhti. Voi lopettaa vasta, kun viimeinen kirja on takakannessa.
Kirjasarjan ystävät tuntenevat hauskat lyhennelmät?

Matti Pulkkinen: Ja pesäpuu itki
- Tämän kirjan kauneus tiivistyy jo ensilehdellä, jota on luettava hitaasti lähes tavaamalla.

Amy Tan: Luutohtorin tytär
- Amy Tanin kaikki kirjat ovat syvästi tyydyttäviä.

Isabel Allende: Henkien talo, Auroran tarina, Rouva Fortunan tytär
- Allende on Tanin tyylinen kertoja, jonka seurasta ei millään malta lähteä pois.

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka
- Sanoisin, että paras lukemani kirja, jos pystyisin sen valinnan tekemään. Paksu tiiliskivi 1500-luvulta, jonka ei soisi loppuvan. Tämän jälkeen Tallinna näyttää taas erilaiselta.

Annie Hawes: Extra Virgin, Kypsä poimittavaksi
- Näihin voi palata aina uudestaan. Englantilaissisarusten elämä Liguriassa hyrisee hyvää mieltä ja lukijalla pieni nauru kuplii pinnan alla alusta loppuun.

Frandes Mayes: Toscanan auringon alla, Bella Toscana
- Italianrakastajan peruskauraa. Mayes on tehnyt taustatyönsä hyvin ja osaa kertoa perusteellisesti Toscanan ainutlaatuisesta maisemasta ja menneisyydestä, erityisesti etruskeista. Hohtoa himmentää nyttemmin elokuva, joka ei tee oikeutta henkeville kirjoille.

Peter Mayle: Vuosi Provencessa
- Aloitti tämän aihepiirin kirjat ja on lyömätön klassikko, hauska.

Vikram Seth: Sopiva nuori mies
- Ihana lukuromaani Intiasta nykypäivänä. Avioliittojärjestelyjä tiiliskiven verran. Toinenkin olisi mennyt samantien...

Giuseppe Tomasi di LampedusaTiikerikissa
- Sain kirjan tädiltäni jo 15-vuotiaana ja se on ilahduttanut siitä asti, muutaman vuoden välein olen lukenut sen uudestaan . Tarina kertoo keski-ikäisen sisilialaisen ylimyksen elämästä ja ajatuksista uuden aikakauden kynnyksellä. Elokuvan pääosassa on suosikkiherrasmieheni Burt Lancaster -vainaa, ja lukiessani näen hänet silmieni edessä.


Mika Waltari: Sinuhe, egyptiläinen ja Turms, kuolematon
- Sinuhen olen lukenut moneen kertaan, vaikka nuorena se teki suurimman vaikutuksen. Sinuhen lukijalle Egyptin historia avautuu aivan toisella tavalla dokumenteistakin.
- Turms, kuolematon kertoo etruskeista. Se oli luettava Frasces Mayesin innottamana, koska hän keskittyy kirjoissaan niin paljon jo kuolleeseen etruskikulttuuriin. Turms on ihana kirja, jonka ei soisi loppuvan.


...jatkuu, kun muisti palailee pätkittäin...