Lohtuleffat ovat samaa kuin lohturuoka ja lohtumusiikki: niitä sietää aina ja tahtoo uudestaan ja uudestaan ja ne lohduttavat yhtä varmasti kuin suklaa tai hyvässä seurassa nautittu viini. Siis paitsi että niistä voi ja pitää nauttia nimenomaan yksin saadakseen tarvitsemansa lohdun.

Leffa numero 1 ehdottamasti on ollut Pretty Woman. Aivan lyömätön lajissaan, katsoin vanhaa VHS-kasettia parin kuukauden välein usean vuoden ajan ties mistä syystä. Mikään siinä ei koskaan ruvennut ärsyttämään, mikä on jo sinänsä outoa. Ja Gere on varsinainen charmtroll!

Lohtuleffa 2 olkoon Bridget Jones, tuo pöhkö koheltaja, josta fiksut ja järkevät perheenäiditkin tunnistavat itsensä ja saavat hetken nauraa ja painaa pöhkönä mukana. Kestää sata katsomiskertaa. Jatko-osasta en sano mitään.


Lohtuleffojen kärkikaksikon väliin kiilaa kaikkien leffojen ja leffasarjojen Äiti
Pride And Prejudice (2 Disc) (1995)Ylpeys ja ennakkoluulo,
jonka kaikki molemmat versiot tsekkaan aika ajoin uudelleen sekä luen kirjan -ja nautin kuin hullu puurosta. Jane Austenin tarkka havaintokyky ja hienovarainen huumori on purrut minuun nuoresta tytöstä asti. Brittiläinen näyttelijäntyö on myös omaa luokkaansa. Ja ennen kaikkea Colin Firth / Mister Darcy!


Uudempi versio on erilainen, tuore ja erinomainen. Mutta se ei ole kuuden tunnin sarja!


Järki ja tunteet
kuuluu samaan Jane Austen -sarjaan. Emma Thompsonin
Järki ja Tunteet (Sense And Sensibility) (2005)naseva käsikirjoitus      
takaa tässä erityisen nautittavan lopputuloksen. Iloa ja nautintoa, katsottava ainakin kerran vuodessa.






Master and Commander yllätti täysin itsenikin. Että voi rouvasihminen hurahtaa täysin
Master And Commander: Maailman Laidalla 1700- ja 1800-luvun merisota-aiheisiin niin, että ostaa jopa kaikki suomennetut kirjat ja hankkii elokuvan soundtrackin?! Sen muuten sain eräältä yhtä hurahtaneelta ja suuresti arvostamaltani rouvasihmiseltä, joka myös suhtautuu asioihin intohimoisesti. Elokuva ei mitenkään kärsi siitä, että Russell Crowen pelkkä ääni sukat pyörimään jaloissa ja hyvässä lihassa oleva olemus näpit syyhyämään...Silti tähän visuaalisesti kauniiseen elokuvaan liitty huikean kaunis musiikki ja ihana huumori!


Rakkautta vain
on sen luokan lohtuleffa, joka saa muumionkin hymyilemään!
Rakkautta vain (Love Actually)
Tämän 
  voi katsoa aina alakulon hiipiessä puseroon, yksin ja yhdessä. Vaikka se sijoittuu joulunaikaan, ei haittaa. Kaikki tykkää ja lopuksi sohvalta nousee väkeä suu messingillä!






Ei lohtua, mutta hyvää mieltä ja naurua tarjoaa Kreikkalainen naimakauppa
Kreikkalainen naimakauppa (My Big Fat Greek Wedding). Se kestää useita (kymmeniä) katsomiskertoja ja aina naurattaa!







Jos haluan ulvoa naurusta, pistän pyörimään Sekaisin Marista. Tä
Sekaisin Marista (2 Disc)män vinkin muuten löysin Leffaterapia-sivuilta.







The Holiday
kuuluu romanttisten jouluelokuvien sarjaan. Kiva ja elämänmakuinen tarina kahdesta eri mantereella asuvasta naisesta, jotka ovat pettyneet miehiin. He päätyvät netin kautta kodinvaihtoon ja joululoma on kerrankin erilainen. Tämän olen nähnyt vasta kahdesti ja tulen katsomaan vielä monta kertaa!

The Holiday (HD-DVD)