Huomaamme miehen kanssa, että nuoria ei juuri torilla näy myyjiä lukuunottamatta. Kyllä tori on keski-ikäisten ja vanhojen iloja, päättelemme. Vähän ajan kuluttua soittaa Ensimmäinen Poika, että ovat juuri käyneet Hakaniemestä ostamassa kantarelleja ja mitenkähän ne kannattaisi parhaiten valmistaa. Samat ilot ne näköjään periytyy sittenkin, ihan niin kuin meillekin aikoinaan. On muuten kiva nähdä, että meitä on nyt kolme polvea aikuisia ihmisiä, joilla on paljon yhteistä.

Toinen Poika avovaimoineen pitää tupaantuliaisia tänään, joten saamme heidän pikkukoiransa Silkkiturkin hoitoon pitkästä aikaa. Tästä tuleekin vauhdikas ilta!


Eilen illalla katsoimme Wes Andersonin elokuvan The Darjeeling Limited, jonka olin ostanut, kun näin niin paljon kehuvia kommentteja lehdissä ja blogeissa. Ihastuin siihen heti, vaikka omituinen se on -ehkä juuri siksi. Ihan vähän lisää juonta olisin  kuitenkin kaivannut. mukaan. Henkilöhahmoihin ihastuu, jokainen on uskottava ja erilainen roolissaan. Musiikki on ihanaa, katsokaapa vaikka traileri tästä,  pätkä tästä, toinen tästä. Tätä elokuvaa suorastaan rakastaa!


Mikaela kirjoitti siitä osuvasti Paviljonki-blogissaan ja Sooloilija Elämää ja elokuvaa -blogissaan. Olen samaa mieltä heidän kanssaan, öh, kaikesta. Ja ne Luikkarin laukut, ah!