Reipas pyöräily töihin ja takaisin näköjään tyhjensi pään niin tehokkaasti, että Sydämen asialla ja Bertie Wooster ei ole vielä riittänyt palauttamaan yhtään toimivaa aivosolua kaaliini. Hengästyminen ylämäissä ei ollut tänään kuitenkaan niin kamalaa kuin alkukesästä, sinä ainoana päivänä kun ei satanut töihin lähtiessä. Ja nyt loman jälkeen tämä oli jo ainakin kolmas tai neljäs kerta.

Lopetin veivaamisen vuosia sitten, kun pyörän kanssa oli niin paljon ongelmia.  Se oli helpotus. Nyt uuden pyörän, kypärän ja aurinkolasien myötä monta ongelmaa on ratkennut ja jälkellä on enää oma laiskuus ja -sade. Kahdeksantoista vuoden aikana olen kävellyt töihin kahdesti ja kerran kotiin, bussilakon aikaan.  Tunti ja vartti yhteen suuntaan. Kävellessä ehtii sentään ajatella, mutta hikipäässä pyöräily puhdistaa mielen kokonaan. Kopkop: tyhjä, ei mitään!