Herättyäni aurinkoiseen aamuun lomalaisen kymmenen tunnin yöunilta en saa aikaiseksi yhtään järjellistä ajatusta, joten sallinette, että näytän vielä pari kuvaa Venetsiasta. Nämä on otettu niska kenossa suu ihmetyksestä auki. Voi kun täällä saisi viettää viikon!

Saisihan siellä, ei taida vaan tulla tehtyä. Täytyy siis katsella lisää elokuvia. Casanova ja Kalteva torni on jo katsottu. Muita on Kuolema Venetsiassa ja Venetsian kauppias, jotka kyllä joskus olen nähnytkin, jälkimmäisestä sen uuden version. Sitten on vielä Senso, Everybody Says I Love You jne.

Katsoin eilen illalla kaksi ihan muuta halvalla ostamaani leffaa. Min odödliga kärlek kertoi Ludwig van Beethovenin elämästä. Erikoinen mies ja erikoinen elokuva, ei mitenkään miellyttäviä kumpikaan, Gary Oldman pääosassa. Mutta kannatti nähdä.

Loppuillasta katsoin vielä ranskalaisen Lady Chatterleyn, jonka ostin viime vuonna kirjanakin. En pitänyt kirjasta, oikeastaan inhosin sitä ja myin sen heti divariin. Elokuva kiinnosti silti. Se oli hyvin ranskalainen, vaikka kertoikin Englannista, vanhan ajan henkeen tehty. Kohtaukset olivat kirjamaisia, kevyitä tuulahduksia, jotenkin töksähtelevästi leikattu -ilmeisesti ihan tarkoituksella. Ohjaaja on tällä kertaa eurooppalainen ja nainen ja se näkyy käsittelyn hienovaraisuudessa ja vaistojen ja tunteiden käsittelyssä.

Ja kokonaisuus oli  viehättävä! Hidas, arka, karhea,  uskottava, aito kuin oikea elämä.  Hyvin vähän puhetta. Riisuttu. Eroottinen. Kesti lähes kolme tuntia. Tätä en myy.