Herrantähden, mitä sitä nyt osaa sanoa, kun tulee kotiin pää täynnä ihania värejä, jumalaisia maisemia, upeita puita ja kukkia, korkeita lumihuippuisia vuoria ja lämmintä tuulta, smaragdinvihreää vettä ja Venetsiaa! Puhumattakaan 480 valokuvasta. Ei sitten mitään, on ihan pöllämystynyt ja sekaisin ja joutuu vielä kesken kaiken sulattelun töihin, vaikka tekisi mieli räiskiä kokemuksiaan väreillä kankaalle, vaikka ei osaakaan.


Sitten on vain tyydyttävä läiskimään tänne valokuvia, vähitellen, puolisalaa ujuttaen joka väliin tai yrittäen keksiä jokunen sana harhautukseksi. Muutaman maiseman ehdin jo hönkäistä kuvablogiin.