Viikonloppuna oli pitkästä, pitkästä aikaa taas koira hoidossa. Ikävä oli kasvanut suureksi, ihana pikku olento! Kävimme pitkällä lenkillä metsässä ja Miss Turkki sai kipittää taas pitkospuita pitkin suolammen ohi.

Väillä oli pakko vähän piehtaroida maassa, mikä lieneekään syy siihen. Pitääkö saada jotain tiettyä hajua itseensä vai häivyttää omaa vai kihnuttaako nahkaa ihan muuten vain?

Suo on aina yhtä rauhallisen näköinen. Lammelle ei arkielämän kiire koskaan yllä, vaikka matkaa cityhulinaan ei ole paljon.