Nukuttuani töistä tultua kolmen tunnin ilta-unet saatan olla valmis purkamaan päästäni Venetsiavyyhteä. Mielikuvani siitä muuttuu edelleen koko ajan. Sanoin siskolle rasittavan ja kuuman 15-tuntisen päivän jälkeen, etten haluaisi tulla toista kertaa, mutta turvotuksen laskettua olin valmis miettimään asiaa uudelleen. Vanha sanonta "nähdä Napoli ja kuolla" voisi yhtä hyvin sopia Venetsiaan. Menisin sittenkin vielä ottamaan siitä selvää. Kahdensadan tuhannen asukkaan usealle saarelle paalujen varaan rakennetusta ikivanhasta kaupungista ei selviä päivässä. Ihmekö tuo jos lanttu on sekaisin.
Aloitetaan mielenkiintoisimmasta eli kaupoista. Kaikenlaisen runsaan turistikrääsätarjonnan keskellä on laatuputiikkeja, joissa myydään ainutlaatuisen ihania lasikoruja italialaisen hohtavissa renssanssiväreissä. Nuo värit tosin saavat meidät pohjoisen verevät valkyyriat näyttämään vetisen valkoisilta ja laimeilta, joten ei passannut mennä edes kokeilemaan.
Kovin paljon parempi onni ei ollut kenkäkauppojenkaan ikkunoiden edessä. Saattoi tuntea nenässään pehmeän laatunahan ihanan tuoksun ja antaa silmien lentää värikkäissä ja kauniissa muodoissa. Mutta lentosukissa, tukipohjalliset Brooksin lenkkareissa ja reppu selässä hikeä otsalta pyyhkien ei sittenkään haluttanut mennä pikkuputiikkiin sisälle ja kysäistä, josko kyseistä loposta valmistettiin myös numerolla 40 tai 42?
Menevää ärhäkkyyttä, suorastaan hyökkäävän puhuttelevaa!
Menevää ärhäkkyyttä, suorastaan hyökkäävän puhuttelevaa!
Tsirp tsirp, ihania pikku vaatteita. Kivaa kesävermettä oli tarjolla mitä ihanimman näköisinä versiona. Siskon kanssa ollaan totuttu, että kun 38 ei mahdu, muuta ei ole. Mitäpä siitä sitten, tuskin Venetsiassakaan olisi. Yksi ystäväni kantaa vaate- ja kenkäkokoa 32-34 ja löytää ulkomailta ihastuttavia vaatteita ja kenkiä, kuten voi arvata.
Me muut tyydymme siis katselemaan naamareita. Yhdeksän kauppaa kymmenestä tällä turistisaarella oli keskittynyt pelkästään niihin. Voisi kuvitella, että elämä on yhtä carnevalea ympäri vuoden siellä, vaikka se kestääkin vain kuukauden keväällä. Taidokkaita maalauksia, karnevaalivaatteita, ihanaa runsautta pikkuruisissa putiikeissa, joissa omistaja saattoi istua perällä esiliinassaan pensseli kädessä maalaamassa uutta myytävää samaan tapaan kuin jo 1600-luvulla.
P.S. Jäi muuten se Napoli aikoinaan näkemättä, kun mies onnistui hankkimaan Pompeijista auringonpistoksen. Neljän tunnin kävelystä 33 asteessa selvinnytkään yhdellä pitkällä oluella. Mutta suomipoika on kova sinnittelemään, naiset ne vaan vesipullon kanssa kulkee.
