Musta vesilintuemo kiikutti hirveää vauhtia ruokaa nälästä kiljuvalle poikaselleen. Hetki meni matoa pureksiessa, mutta emon mentyä matkoihinsa alkoi uusi kiljunta.
Pieni sorsanpoikanen on eksynyt perheestään ja ui pakoon hirveän isoja kaloja. Vaikka eivät kai ne sentään sorsia syö?
Ensimmäinen näkemäni oikea vallihauta. Ei tee mieli hypätä sekaan, vaikka vesi on kuin turkoosia maitoa.
Noin 1200-luvulla järveä hallitsi Scala-suku, jonka rakentamia linnoja on kaikissa Gardan kaupungeissa. Tämä on yksi suurimpia ja parhaiten säilyneitä. (Laitan pari kuvaa vielä kuvablogiin.)
Idyllisen kaunista vanhaa kaupunkia neljä kilometriä pitkällä kapealla niemellä. Pieni sade ei haittaa, eipähän ole kuuma.
Paikka on Sirmione, Garda-järven eteläisin pieni kaupunki, houkutteleva helmi! Sinne voisin mennä vaikka seuraavalla kerralla.
Sirmionen ihanuus oli tiedossa jo Rooman valtakunnassa. Sinne ylimykset tulivat lomailemaan ja hoitamaan itseään kuumissä lähteissä. Nämä niemen kärjessä olevat lähes pari tuhatta vuotta vanhat roomalaisrauniot on nimetty runoilija Catulluksen mukaan.
