1564644.jpg

Liian vähästä unesta, lonkkakivuista ja huonosta nukkumisesta johtuvan stressaavan viikon jälkeen on ollut ihana viettää yksinkertaista elämää koiran kanssa. Nukkumista, syömistä, paljon leikkiä ja hellittelyä. Ulkoilua monta kertaa päivässä. Johan helpottaa!

Perjantai-iltana loikoilimme sohvalla lukemassa ja leikkimässä, kun mies katsoi Ottelua. Yöllä neiti kyhnäsi vuorotellen kummankin vieressä ja herätti hyväntuulisesti heti kuuden jälkeen nuolemalla kasvoja ja korvia. Eipä siinä auttanut muu kuin vähitellen nousta ylös.

1564514.jpg

Kymmeneltä oli aamuaurinko lämmittänyt jo sen verran, että viitsi lähteä luontopolulle. Raikkaassa ilmassa oli kiva samota metsässä ja kiipeillä pitkin mäkiä pikkukoiran intoa seuraten.
Linnunlaulua, hiljaisuutta, tuulen huminaa, auringonpaistetta, mies ja lempikoira -kaikki mannaa kuormittuneelle mielelle.

1564598.jpg

Lounaaksi syötiin varhaiskaalista, sipulista ja naudan jauhelihasta tehty pata, joka maustettiin soijalla ja tillillä ja suurustettiin maissilla. Äitini vanha klassikko, joka maistuu kesältä, sopii loistavasti keitettyjen perunoitten kanssa ja kaipaa seurakseen vain kypsiä tomaatteja.

1564660.jpg

Puolilta päivin painuttiin sitten päiväunille koko porukka torkkupeiton alle. Olimme tehneet jo hirveän paljon tavallisen laiskaan lauantaihimme verrattuna! Herättiin sitten kahden tunnin kuluttua uusina ihmisinä ja koirina.

Silkkiturkki on rauhoittunut paljon nyt kahdeksan ja puolikuisena. Ei ole enää niin sähläri kuin  pienempänä pentuna, vaikka lelut saavatikin kyytiä. Huomaa myös selvästi, että sitä on opetettu. Se istuu kauniisti pyytämään ruokaa, ilmaisee milloin tahtoo ulos, ei enää vedä hihnassa ja viihtyy  hyvin sylissä rapsuteltavana. Mutta ennen kaikkea se ojentautuu autuaana kylkeen, tuo naamansa vasten kasvoja, lipaisee kielellään ja nauttii läheisyydestä tai sitten sen antamisesta. Oikea terapiakoira!

1564756.jpg