Parhaita työpäiviä ovat ne, jolloin ei mennä varsinaiselle työpaikalle ollenkaan. Kävin  tänään aamulla työkokouksessa, jonka antiin olin tyytyväinen. Kävelin sieltä kotiin syömään ja fillaroin iltapäiväksi toiselle puolelle kaupunkia tekemään vuoroni vähän erilaisissa tehtävissä. Päivä oli kylmä ja kaunis, erinomainen sää ulkoiluun työaikana.

Kotona lusikoitiin päivän päätteeksi miehen kanssa valmista tomaatti-mascarponekeittoa ja nukahdettiin kumpikin tunniksi syvään uneen. Sen jälkeen tuntui, kuin olisin käynyt toisella planeetalla!

Onneksi kaupat ovat pitkään auki ja viikon ruokaostoksille ehtii illallakin. Taas kerran ihmettelin, miten ennen muinoin selvisin, kun kauppa meni viideltä kiinni? Kun aloittelin nykyisissä töissäni, pääsin lähtemään neljältä ja kävelin puoli tuntia päiväkodille lapsia hakemaan. Kävimme yhdessä lähikaupassa joka päivä ja vedin vielä ostokset ja lapset pulkalla, rattailla tai pyörällä kotiin. Alussa ei ollut edes autoa ja mies kävi kimppakyydeillä töissä. Sellaista jaksaa vain nuorena, vaikka kyllä kolmikymppisellekin teki tiukkaa.

Nämä aurinkoiset kukat kuvasin sunnuntaina kävellessäni kaupungista kotiin. Ankealla tyhjällä kadunpätkällä loisti värikäs kukkapenkki talon kivijalkaa vasten.