Pieni sunnuntaivieras sai ihan hepulin, kun ennen ruokaa hänen isäntänsä ja emäntänsä lähtivät käymään huonekalukaupassa sohvaa katsomassa. Sanoivat kyllä koiralle heippa, mutta se tiesi, ettei tässä näin pitänyt käydä. Siinä se ulisi onnettomana ovelle tuijotellen eikä meinannut rauhoittua millään, vaikka neljä tuttua lohduttajaa jäi sen kanssa odottelemaan.
Silkkiturkki istui sylissä lohdutettavana, mitä se ei tavallisesti pitkään tekisi. Nojasi päätään kaulaan kuin vauva. Oli ihan hiljaa. Viettäähän se sentään arkipäivät yksin kotona, mutta tämä poikkesi sovitusta.
Tässä odoteltiin apaattisena sohvalla, mikään lelukaan ei jaksanut kiinnostaa. Lopulta piti mennä tuttuun turvapaikkaan sohvan alle. Kotiväen reilun puolen tunnin tavanomaisesta poikkeava poissaolo sai aikaan niin lohduttoman olon, että meinasi itku päästä lohduttajiltakin!
Ja riemu oli suuri, kun oma väki palasi, hurja rapina sohvan alta alkoi!
