Flunssa löysi lopulta minutkin. En edes muista edellistä, mutta onhan noita muita kremppoja ollut siitäkin edestä. Nyt alkoi kertaheitolla päänsäryllä, nuhalla ja kipeällä kurkulla. Tavallisesti flunssa on hiipinyt vaivihkaa pari viikkoa, riehunut sitten kunnolla viikon ja vaimentunut hitaasti pari viikkoa. Alle kuukaudessa en ole siitä selvinnyt.

Litkin siis vihreää teetä, eukalyptushunajaa ja liottelen inkiväärilastuja. Syön parasetamolia päänsärkyyn. Onneksi loma jatkuu vielä ensi viikollakin, muuten harmittaisi.  Eikä kannata valittaa muutenkaan: uusi Gloria odottaa, samoin G. sisustuslehti. Pieni lankakauppa -kirja alkoi  lupaavasti, Pikku naisia -elokuva on lainassa. Oikeastaan asiat on hyvin. Voin jopa katsoa telkkaria päivällä.

Edittiä puoli kahdelta:
Auringonpaiste ulkona vaan häiritsee pahan kerran sohvaelämää, saa kuvittelemaan kaikenlaista ulkoiluun liittyvää. Kävin pihalla haistelemassa tuulia ja pumppaamassa ilmaa talven aikana vajuneisiin pyöränkumeihin. Ei kulkenut ilma sisään eikä ulos, hiki valui ja tulos oli ±0. No sitten harjanvarteen ja putsaamaan rinteessä kulkevista portaista talven aikana kertynyttä soraa. Sain ne harjattua puhtaaksi, mutta hikoilu jo oli sitä luokkaa, ettei kannattanut jatkaa. Siis takaisin nenäliinan varjoon.

Paljon oli viikonloppuna jää lähijärvellä jo haurastunut. Teki mieli ottaa koivunrungosta kiinni ja kokeilla kengällä, kuinka helposti jalka menee jäästä läpi. Niinhän sitä lapsena tehtiin.