Ei näköjään onnistu kakunteko aina kokeneeltakaan kakkumaakarilta. Tein uudesta Maku-lehdestä  Suklaista marenki-passiokakkua illaksi, kun menemme illalla Vanhemman Pojan synttäreitä viettämään. Lupasin tuoda kakun ja kuohuviinin.

Tumma taikina jäi ihmeen juoksevaksi, koska siihen lisättiin mehua. Ohuen suklaapohjan päälle oli tarkoitus nostella lusikalla marenkia. Lehden ohjeessa oli aika paljon sokeria ja marenki oli vain pursotettavissa. Pohjat levisivät uunissa reilusti ja tarttuivat kiinni leivinpaperiin. Liian ohuina niitä ei saanut ehjinä irti paperista, vaikka taikinassa oli reilusti voitakin.     
 
Höh, vastaava söherrystä en ole ennen kokenutkaan, yleensä lehdissä olevat vaikeatkin kakkuohjeet ovat luotettavia. Hyvää kyllä tulee, muttei kuvan näköistä, kun pohjat kasataan murusista. Brita-kakkujen pohjat leviävät aina hiukan uunissa, mutta on niissä luotettaviakin ohjeita; katson jatkossa sieltä.

Heldelmäkiisselistä tuli turhan tanakkaa, ja tällä kertaa mittasin aivan tasaiset lusikalliset perunajauhoja. Passiohedelmät antoivat siihen kyllä ihanan maun, joten kermavaahdon  lisäyksen jälkeen oletan maun puhkeavan kukkaan. Päälle aion kasata keoksi kiiviviipaleita, tummia rypäleitä ja granaattiomenan siemeniä. Eiköhän tuo kakusta käy. ettei mene kahden tunnin aherrus hukkaan.