Alkaa pitää vähän kiirettä. Töissä on runsaasti tekemistä, ja kotielämä on liki yhtä vauhdikasta. Eilisen illan nautin teatterilla Tanssin päivän esityksistä paikallisen tanssiopiston, tanssiteatteri Krampin, Mami Watan ja Teatterikorkeakoulun  vierailevan ryhmän esittämänä. Pikkuballerinat olivat suloisia, Krampin esitys latautunut, ja afrikkalaistanssi veti katsojatkin mukanaan ihmettelemään hurjaa menoa, kuten aina. Oli mielenkiintoista nähdä myös uudenlaista tanssiteatteria, jossa puhuttiin.

Tänään ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun tuli tilaisuus lähteä koirun kanssa lenkille suoraan töistä. Poika tarvitsi isää ja autoa huonekaluhankintoihinsa ja ilma oli houkuttelevan kirkas ja keväinen pitkästä aikaa. Joen rantaa kävellessä ja koiraa seuratessa ehdinkin sopivasti vetää henkeä päivän kiireiden jälkeen. Tapasimme pienen mäyräkoiratutun ja onnistuin näkemään jopa västäräkin!

Ja kuitenkin, kauppareissulta palasimme kotiin puolikuolleina vasta puoli kahdeksalta. Siihen aikaan oli valmis vetämään naamaansa kaiken, mitä kauppakassista löytyi. Muistaakseni en eilenkään tehnyt kunnon ruokaa enkä tehnyt tänäänkään. Aina sitä yhden viikon kestää, kun suklaamuffinsseja pakkasesta ei lasketa. Kolmen päivän päästä alkaa onneksi loma, en kestäisi kyllä yhtään pitempään.