Kävin eilen iltapäivällä hakemassa laitteen verenpaineen vuorokausiseurantaan. Mikrofonin asettelu kesti kauan ennen kuin oikea kohta löytyi. Olin vähällä hermostua jo siihenkin ja myös siihen, että paine oli koko ajan huikean korkealla. Mansetista lähti sormenpaksuinen pitkä johto vyöhön kiinnitettävään mittariin. Kone mittasi paineen  automaattisesti puolen tunnin välein ja yöllä tunnin välein.

Nuku nyt sitten sen kanssa. Tunnin välein kovaääninen pörinä herätti sekä minut että miehen. Pompparin sängyllä säikähdyksestä joka kerta ja jäin valvomaan vihaisena ja pahantuulisena. Aamuyöstä sitten nukutti väliajat jo paremmin, mutta lyhyeksi yö jäi joka tapauksessa.

Töihin tullessa varoitin, etten tarkoita pahaa jos ärähtelen, olen vain niin väsynyt ja pirun ärtynyt! Koko repertuaarin piilottaminen vaatteisiin oli työlästä, puhumattakaan äkkiä alkavasta pörinästä ja sen selittelystä asiakkaille.

Ruokatuntiin mennessä silmissä alkoi jo vilkkua pahanenteisesti ja syödessä maailma alkoi väreillä uudella tavalla. Menin pimeään huoneeseen pitkäkseni puoleksi tunniksi rentoutumaan ja se helpotti. Migreeni tästä olisi vielä puuttunutkin.

Vuorokauden kuluttua sain iltapäivällä repiä teipit irti ja mansetin pois. Ei ollut mikään mukavuusversio eikä naisia varten ajateltu laite. Jos kännykkääni mahtuu tietokone ja kamera, luulisi tuon vaatimattoman verenpainehärvelin olevan korkeintaan tikkuaskin kokoinen taskuversio ja johdonkin peukaloa ohuempi. Nyt se kiersi ympäri vartaloa metrin mittaisena kuin olisi tarkoitettu kuvassa olevalle karjulle.

Ilta kotona menikin nukkuessa päänsärkyä ja univelkaa pois. Tuskin maltan odottaa mittausten tuloksia, ovat varmaan yhtä huonoja kuin kokemuksenikin. Joskus ei vaan mene hyvin!