Pieni yksityiskohta lempitaulustani
Olen kotikissa pahinta laatua. Viihdyn erinomaisesti kotona enkä lähde täältä mihinkään, jos ei ole pakko. Jos en kävisi töissä, elämäni kutistuisi varmaan neljän seinän sisälle. Näkihän sen viime vuonna puolipäivätyössä: vapaaviikot nautin yksinolosta ja nimenomaan sisällä.
Tyynyprojekti ei etene. Eilen löysin yhdestä paikasta ihanan mustavalkoisen tyynyn, joka oli pakko saada, koska se on ihan minun näköiseni ja käy meillä joka huoneeseen.. Oranssia se ei ole nähnytkään ja suorastaan huutaa sitä rinnalleen. Yksi löytämäni oranssi oli liian vaalea ja mies sai lähteä palauttamaan sen. Siitä hyvästä nousin nenäliinojeni takaa ja leipaisin vähän suklaapikkuleipiä, joita hän oli vailla. Joudun tietysti syömään itsekin muutaman.
Tänään olen suosiolla ollut flunssan kourissa
sohvalla koko päivän. Katsoin Pikku naisia –elokuvan, jonka sain miniältä
lainaksi. Sen jaksoi katsoa ties kuinka monennen kerran uudestaan, seurata
Marshin tyttöjen kasvamista aikuiseksi ja nauttia perheenjäsenten lämpimästä
toisistaan välittämisestä. Laatu kestää.
En jaksanut muutakaan, joten panin pyörimään heti perään Monsoon Wedding –leffan, ainakin kolmas kerta siitäkin. Sen täyteläiset värit, mielenkiintoinen tarina ja kuumat rytmit piristivät aivan ihmeesti. Pisti jalan vippasemaan pohjan akallakin. Jotakin energian kaipuuta tämä oranssin nälkä varmasti on!
En jaksanut muutakaan, joten panin pyörimään heti perään Monsoon Wedding –leffan, ainakin kolmas kerta siitäkin. Sen täyteläiset värit, mielenkiintoinen tarina ja kuumat rytmit piristivät aivan ihmeesti. Pisti jalan vippasemaan pohjan akallakin. Jotakin energian kaipuuta tämä oranssin nälkä varmasti on!
