Loman jälkeen olen kerännyt taas viikon ajan univelkaa tasaisesti tunnin yössä. Se on yhteensä jo viisi tuntia viikolta. Tästä se väsymyksen kertyminen alkaa enkä näköjään osaa tehdä sille mitään. Koska lääkkeetkin väsyttävät päivällä aika paljon, on yhteisvaikutus jo tuntuva.

Pääsimme miehen kanssa aikaisin töistä ja menimme jo yhden jälkeen tervehtimään Silkkiturkkia. Veimme sen puistoon loikkimaan onnellisena hangessa.  Ulkoilun jälkeen annoimme sille uuden vinkulelun, jota se jäi ihmeissään pureskelemaan. Tätä taas sitten muistellaan koko viikko, kuinka suloinen ja kaunis ja ihana se on. Teimme koiran kanssa  salaisen sopimuksen, että se tulee meille pääsiäisenä.

Sitten olikin vuorossa monta tuntia soppailua. Löysin Marimekosta juuri sopivan harmaanruskean repun, jollaista olen etsinyt. Niitä oli valkoisenakin: upea väri, mutta sopii paremmin ehkä vähän nuoremmalle/hoikemmalle/tyylikkäämmälle. Jack Wolfskinillä olisi ollut repun väriset juuri sopivan näköiset kengät, mutta ei enää kokoja. Olen etsinyt sellaisia jo kaksi vuotta ja etsintä jatkuu. Edelliset heitin jo menemään. Haistelin myös uusia Aqua di Parma -tuoksuja Stockmann Beautyssa. Suosikkia en ihan heti osaisi nimetä, niissä on kaikissa ajatonta raikasta lumoa, joka kestää. Sen sortin ihanuus, jota ennen pitkää on saatava.

Aamulla lähdemme ajelemaan viikonlopuksi ystävien luo Keski-Pohjanmaalle. Kivaa kevättalvista viikonloppua, pitäkää huolta itsestänne!