Pitkän ja rennon pääsiäisloman jälkeen paluu arkeen tuntui ankealta. Yöllä piti jo herätä monta kertaa ja odottaa aamulla kellon soittoa. Neljän päivän lomalla ehtii ihanasti hidastua, kun saa tehdä kaiken omaan tahtiinsa. Jo pelkät aamutoimet tuottivat siis tänään vaikeuksia ja viimeiset ripsivärit ehdinkin vetää vasta töissä. Siellä alkoi täysi toiminta heti siitä, mihin torstaina jäin eikä meno osoita laantumisen merkkejä loppuviikostakaan. Sain monta kertaa käskeä itseäni hengittämään syvään ja rentoutumaan.

Kaupan kautta kotiin syömään eikä puhettakaan ulkoilusta: päässä vain huminaa. Unta palloon, että selvitään huomisesta täpötäydestä päivästä.


Vanhempi Poika lähtee huomenna tuohon suuntaan eli Helsinkiin työhaastatteluun. Ei sentään suksilla, vaan omalla autolla. Huomiseksi on luvattu huonoa keliä, mikä hermostuttaa minua jo nyt. Onneksi hän on rauhallinen ja taitava kuski ja paljon ajanut. Haastattelu menee kyllä varmasti hyvin, hän on tosi rento ja särmä kaveri. Hakijoita taitaa vaan olla useampia.