Tämän Teemu Palorannan taulun voi asetella moneen asentoon. Näyttelyripustus oli tuo oikeanpuoleinen, minä taas katsoisin sitä ehkä mieluiten pystyasennossa, kuten eilisessä postauksessa. Tunnelma muuttuu sitä käänneltäessä. Nyt se roikkuu seinällä tuossa oikeanpuoleisessa asennossa katseltavana. Ehkä pääsiäisenä on aikaa katsella tarkemmin, miten taulut kannattaa asetella.

Ja ennen kaikkea alan suunnitella muutoksia, se on kuitenkin pitkissä kantimissa. Ehkä olohuoneen seinät tapetoidaan vähemmän valkoisiksi, jollakin taitetulla värillä. Haluaisin vaaleaa harmaanruskeaa. Takaseinän maalaisin nykyisen sinisen sijaan grafiitinharmaalla kuten työhuoneessa. Ja tiedän jo, että mies sanoutuu irti tästäkin remontista. Makuuhuoneen maalasin viimeksi itse ja se kesti viikon. Katonrajan huolittelin luomiväripensselillä!


Tämä mikä-lie odottaa leudompaa säätä, että voin viedä sen työpöydälle tuomaan vihreää iloa. Kai se pysyy hengissä tämän kevään.

Telkkarista kuuluu Teemalta Pink Floydin ihania ikivanhoja, See Emily Play ja sellaisia. Pakko nähdä, tsau!