Kun yläkroppa oireilee helposti ja uutena myös lonkat (ne huonot geenit, kuten OMT-fysioterapeutti sanoi), täytyy oikein keskittyä oikeaan kävelyasentoon. Kävelin tänään asioille kaupunkiin vajaan tunnin verran lintujen laulussa ja auringon tirkistellessä samalla pilven raosta. Aloitin vetämällä leuan taakse ja hartiat alas ja sitten rentouttamalla ne. Sitten aktivoin syvät vatsalihakset, seuraavaksi syvät pakaralihakset -osaan tehdä sen, uskokaa vaan! Samaan aikaan piti keskittyä hengittämään pallealla siten, että hartiat pysyvät alhaalla, rintakehä pullistuu leveyssuuntaan sisäänhengityksen aikana ja vatsa pysyy tiukkana. Tässä vaiheessa kävelin jo jäykkänä kuin rautakanki, suu tiukkana viivana ja hädin tuskin hengittäen. "Tässä ei kuulkaa naurata, koko energia menee kävelemiseen."

Pääsin lopulta perille enemmän tai vähemmän kankeana. Pakolliset kuviot hoidettuani kävin lounaalla Katriinan kasvisravintolassa, missäpä muualla. En ole paikalle sukua, mutta käyn mielelläni. Se on opiskelijoitten suosima paikka ja siellä saa aterialla ihania sämpylöitä. Jostakin syystä en leivo niitä koskaan kotona.


Vieressä on yläkaupungin ainoa kemppari, jossa olen asioinut 15-kesäisestä asti. Nyttemmin vaan on harvoin asiaa sinne päin. Ikäiseni myyjä muistaa kuitenkin hyvin ja palvelee loistavasti. Jouluksi hankin tuon tuoksun, joka ilahduttaa joka päivä. Nyt löysin sieltä huulipunan ja ripsivärin, jotka tuottavat myös iloa jo ulkonäöllään.


Halusin tarpeeksi vaalean värin, joka ei kuitenkaan ole liian vaalea, ei lämmin eikä sinertävä. Vaan oikea. Ja joskus pitää saada ylellinen hylsy, jonka kehtaa vetää laukusta. Ripsiväreissä ei  minulle ole Hypnôsen voittanutta, saa nähdä miten tämä.

Ja koko ajan kaupungilla kävellessäkin muistin tutun  fraasin: "Purista perseellä normaalisti!"