Aino Kajaniemen kuvakudos postikortista kuvattuna
Jostakin syystä haluan katsella näitä käsityökuvia. Ehkä siksi, etten tee nyt mitään omilla käsilläni enkä mikään käsityötaituri olekaan. Eikä olisi kyllä aikaakaan kokopäivävätyön ja tämän ahneen harrastuksen kanssa. Sain vasta valmiiksi viimeisen kudotun päiväunipeittoni ja tämä kahdestoista jääneekin viimeiseksi, nyt kun kaikilla läheisillä koira mukaan lukien on jo omansa.
Tuntuu ihan oudolta ajatella, että joskus tein vaatteita itselleni, teini-iässä mm. kaikki housut. Nyt inhoan yli kaiken jo housujen lyhennystäkin ja teetän kaikki parempien vaatteiden korjausompelut ompelijalla. Suoraa saumaa sentään syntyy, vaikka vähän pitkin hampain. Ja sainko laman ja pätkätöiden aikana tarpeekseni kaiken itse tekemisestä? Nyt on ihana ostaa palveluja. Vielä kun olisi mahdollisuus käydä joka viikko käsi- ja jalkahoidossa...
Ei tämä kuva ole omasta koneestani, vaan Ismo Hannulan postikorttikuva Käsityön museosta. Mummallani oli kyllä tällainen poljettava Singer ja sillä hän väänsi minulle kerran matkoille lähtiessä bikinitkin!
