Olen aina inhonnut ryijyjä tunkkaisina ja vanhanaikaisina. Paitsi yhtä turkoosia, joka roikkui ystävien olohuoneen seinällä. Sen väritys oli raikkaan viileä ja moderni, vaikka vanha ja iso perintökalu sekin oli. Mutta kyllästyivät sitten ilmeisesti itsekin, koska eivät tuoneet sitä enää uuteen kotiinsa. Itselleni voisin ottaa ehkä jonkun modernin pienen ryijyn.

Tuon yllä olevan ryijyn olen kuvannut postikortista, kun ostin niitä nipun Käsityön museosta. Ja kuva on tässä vain väriensä takia. Ei liity mitenkään päivän aiheeseen, jota ei ole.

Vaihteeksi taas töissä. Kerrankin tuntui, että sain olla tarpeeksi lomalla. Ja yhteensä olen ollutkin viimeisen kuukauden sisällä vain viikon töissä :¤]  Aamulla oli koko kaarti yhdessä kahvilla. Onniteltiin ensin kaikki isoäidiksi juuri tulleet ja päivitettiin muitakin kuulumisia. Pohdittiin esimiehen neljättä viikkoa jatkunutta poissaoloa, sekin vähitellen alkaa tuntua. Päivä kului vauhdilla asiakastyössä ja sähköpostia kahlatessa.  Oli kivaa!