Menin sitten ja ostin taulun. Kävelimme ystäväni kanssa lauantaina pikkukaupungin ostoskeskuksessa ja menimme katsomaan ohikulkiessa sisustusliikeessä olevaa näyttelyä. Paikallinen nuori taiteilija oli paikalla kertomassa töistään ja muutama taulu alkoi kummasti miellyttää silmää. Kiertelimme aikamme ja haimme paikalle herrat Miehet, jotka sanoutuivat tietysti jyrkästi irti moisista hankkeista. Siinä jurottivat sitten ovensuussa, kun aloimme hieroa kauppoja.

Ystäväni osti voimakkaan värisen teoksen makuuhuoneeseensa, joka sopi sinne loistavasti. Minä miellyin ylläolevaan 90x90 kokoiseen tauluun ja ajattelin sijoittaa sen olohuoneeseen television kanssa samalle seinälle. Se muuttaa hieman huoneen värimaailmaa, mikä on jo toivottavaakin. Ja tietenkään minulla ei olisi ollut varaa siihen! Tätä maksaessa menee koko kevät.


Naiseksi joka valokuvaa intohimoisesti kukkia, en voisi kuvitellakaan ostavani esittävää taidetta seinälle. Kaiken kaikkiaan olen itse ostanut näyttelystä tai tekijältä viisi taulua. Äidiltä olen saanut useita grafiikkatöitä, muutamia öljyvärimaalauksia ja monta hänen omaa pastellityötään. Lankomieheltä olemme saaneet lahjaksi kolme värikästä akryylityötä ja yhden veistoksen. Meillä on paljon kuvia seinillä, omaksi iloksi. Aina välillä niitä pitää sitten siirrellä ja ryhmitellä uudelleen ja hakea vaihtelua.


Reissu oli mukava! Me kaksi pariskuntaa, jotka olemme tunteneet toisemme aina. Nuoruus vietetty, pojat kasvatettu ja lähetetty maailmalle, nyt taas kahdestaan. Sellainen on mittaamattoman arvokasta. Olemme menneet samana syksynä naimisiin kolmekymmentä vuotta sitten, hyvin nuorina. Ja tässä ollaan, ei voi kuin ihmetellä. Rento reissu hyvällä mielellä saa huokaisemaan tyytyväisyydestä. Siellä oli muuten kymmenvuotias mäyräkoira-poika, joka tässä toiveikkaana kerjää ruokaa.

Eikö ole jännittävän värisiä tulppaaneja!