Tarjoilin tämän kukan jo kerran kuvablogissa eri suunnasta. En malta olla käyttämättä uudelleen, se kuvaa niin hyvin fiiliksiäni.
Lopultakin lähdössä lomalle kokonaisen viikon työputken jälkeen. Onneksi älysin ostaa kaupasta virkistävän sidukan, että jaksan kirjoittaa muutaman rivin ennen kuin lähden keittiöön ruokaa puuhaamaan. Nuu-tu-nut. Niin taitaa olla moni muukin perjantaisin, siis meistä yli kolmikymppisistä.
Iltapäivällä oltiin miehen kanssa kaupungilla tuliaisostoksilla ja tavattiin vanhin poika ystävineen kahvilassa. Voi, miten kivaa se oli: salskeita ja ihania kaksvitosia. Nykyisin ymmärrän vähän paremmin anoppiani, joka takavuosina tuijotti onnellinen virne naamallaan poikiaan eikä saanut järjen sanaa suustaan. (Olin huono miniä silloin ja olen nytkin.) Koska alan olla samassa jamassa, toivotan hyvissä ajoin lukijalleni mukavaa viikonloppua!
Aamulla ajellaan Ouluun vanhempia katsomaan ja jos hyvin käy, saatan nähdä jonakin päivänä Remun.
Iltapäivällä oltiin miehen kanssa kaupungilla tuliaisostoksilla ja tavattiin vanhin poika ystävineen kahvilassa. Voi, miten kivaa se oli: salskeita ja ihania kaksvitosia. Nykyisin ymmärrän vähän paremmin anoppiani, joka takavuosina tuijotti onnellinen virne naamallaan poikiaan eikä saanut järjen sanaa suustaan. (Olin huono miniä silloin ja olen nytkin.) Koska alan olla samassa jamassa, toivotan hyvissä ajoin lukijalleni mukavaa viikonloppua!
Aamulla ajellaan Ouluun vanhempia katsomaan ja jos hyvin käy, saatan nähdä jonakin päivänä Remun.
Edit. Klo 21.15 Palaan vielä takaisin, kun sain murua rinnan alle.
Hankin tänään göteborgilaisen Anna Järvisen levyn Jag fick feeling, kun näin hänet viikolla televisiossa ja ihastuin teeskentelemättömään ja jotenkin lapsenomaisen herkkään olemukseen. Levy onkin mennyt hyvin kaupaksi myös Suomessa, Ruotsissahan hän on kuulemma hyvin suosittu. Tästä voi kuunnella makupaloja. Tällainen paljas herkkyys iskee suoraan minun sieluuni. Siinä on juuri sitä herkkyyttä, jonka minä enimmäkseen olen jouduin lapsena itsestäni tukahduttamaan. Siksi tämäkin iskee kipeään kohtaan. Taide on aina merkinnyt minulle tapaa päästä kosketuksiin sen osani kanssa.
Toinen hieman yllättävä on lankomiehen suosittelema Robert Plantin ja Alison Kraussin Raising Sand. Plantia en äänestä edes tunnistasi ja Led Zeppeliniä enemmän levyllä kuuluvat Kraussin bluegrass-juuret. Mutta äänet käyvät hyvin yksiin. Rauhallinen ja suorastaan laahaavan ihana on mm. Killing the Blues.
Hankin tänään göteborgilaisen Anna Järvisen levyn Jag fick feeling, kun näin hänet viikolla televisiossa ja ihastuin teeskentelemättömään ja jotenkin lapsenomaisen herkkään olemukseen. Levy onkin mennyt hyvin kaupaksi myös Suomessa, Ruotsissahan hän on kuulemma hyvin suosittu. Tästä voi kuunnella makupaloja. Tällainen paljas herkkyys iskee suoraan minun sieluuni. Siinä on juuri sitä herkkyyttä, jonka minä enimmäkseen olen jouduin lapsena itsestäni tukahduttamaan. Siksi tämäkin iskee kipeään kohtaan. Taide on aina merkinnyt minulle tapaa päästä kosketuksiin sen osani kanssa.
Toinen hieman yllättävä on lankomiehen suosittelema Robert Plantin ja Alison Kraussin Raising Sand. Plantia en äänestä edes tunnistasi ja Led Zeppeliniä enemmän levyllä kuuluvat Kraussin bluegrass-juuret. Mutta äänet käyvät hyvin yksiin. Rauhallinen ja suorastaan laahaavan ihana on mm. Killing the Blues.
