Isäni työkaluvajaa mökillä koristavat hirvensarvet. Sinne ne sopivatkin hyvin. Tuo pieni vaja on minusta aika söpö.  Lunta oli Oulun seudullakin aika vähän, mutta  hiukan pääsi lapion kanssa lumenluonnin makuun. Tuuli oli vain niin voimakas ja viuhtoi lunta, ettei päästy porukalla makkaroita nuotiolla paistamaan. Siinä olisi ollut talvista juhlaa vanhaan malliin!

Lomapäivät hujahtavat ohi kuin siivillä. Se kai on tarkoituskin, antaa päivien mennä painollaan, pakottamatta ja nauttien. Pitkien aamu-unien jälkeen lähdimme miehen kanssa taas ulkoiluttamaan Silkkiturkkia. Iltapäivä vietettiin taas kaupungilla.  Sain lopultakin viikkoja odottamani isot mustat aurinkolasit omilla vahvuuksilla  -ja niillä näkee hyvin! Kun vielä vanhempi nuoripari kutsui kylään kauniiseen kotiinsa iltapäiväkahville, oli päivä niin plussalla kuin voi.


Blogistanissa olen ehtinyt käydä vain vähän, ehkä sitten ensi viikolla enemmän. Muistaako kukaan ihanaa paksua kirjaa nimeltä Päivien kultainen ketju? Kertoo nuoresta brittiläisestä opettajasta, joka menee poikien sisäoppilaitokseen töihin. Muistelen, että siitä on tehty joskus elokuva tai sarjakin. Yksi kaikkien aikojen ihanimpia lukukokemuksiani!

Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää kaikille!