Ylen Prisma-ohjelmassa oli 3/-07asiaa erilaisten elämän stressitilanteiden vaikutuksesta ihmisen perimään. Tämän ns. epigenetiikan mukaan isovanhempiemme elämä, mitä he kokivat ja söivät, vaikuttaa perimäämme. Stressitilanne vaikuttaa geenin kytkimeen ja tämä ominaisuus periytyy geenien mukana tuleville sukupolville, vaikka itse ärsyke on poissa.

Pohjoisruotsalaisen kaupungin kirkonkirjoja tutkimalla selvisi, että isovanhempien kokema nälänhätä löytyi diabetekseen kuolleiden lastenlasten taustalta. Isoäidin oli pitänyt kokea nälänhätä sikiövaiheessa ja isoisän murrosiässä, siis kummankin siinä vaiheessa, kun sukusolut syntyivät. Tieto tästä siirtyi seuraaville sukupolville ja heidän ruumiinsa reagoivat.

Rottakokeissa tämä näkyi siten, että myrkylle altistetun äitirotan kaikki tulevat sukupolvet reagoivat poikkeavasti stressiin, vaikka alkuperäinen syy oli poistettu.  New Yorkin kaksoistornien tuhoutuminen  näkyi silloin sikiökautensa viimeisellä kolmanneksella olleitten lasten poikkeavina stressireaktioina syntymän jälkeenkin.

Tapa reagoida poikkeavasti stressiin on siis todennäköisesti periytyvää, se lukee mahdollisesti geeneissä. Tutkijat olivat sitä mieltä, että kaikki ei ehkä olekaan vain vuorovaikutuksesta johtuvaa, kuten tähän asti on ajateltu.

Jostakin syystä tämä tieto on minulle helpottava. Olen aina tuntenut syyllisyyttä  korkeasta verenpaineestani, lihomistaipumuksestani ja huonosta stressinsietokyvystäni työssä ja kotona.

Odottaessaan minua parikymppisen äitini on täytynyt olla äärimmäisen stressaantunut ja ahdistunut menetettyään kaksi edellistä lasta ennenaikaisessa synnytyksessä. Olen siis perheeni ensimmäinen henkiin jäänyt lapsi. Puhumattakaan menneitten sukupolvien kokemuksista, niitähän Suomessa riittää sodista ja nälänhädistä johtuen.