Ei näy valoa vieläkään: koko ilta meni taas nukkuessa. Sain toki ystäviltäni oivallisia neuvoja liikunnan harrastamiseen, kuten tehdä sata vatsaliikettä asiakkaan kanssa keskustellessa ja muuta terveellistä. Nämä konstit näyttävät olevan kohta ainoa mahdollisuus, jos tähän ei ala vähitellen tottua. Ehdin nähdä sentään Kotikadusta puolet. Huomenna alkaa viikonloppu, ja vannon jo nyt, etten anna unirytmin enää mennä myöhempään suuntaa, muuten ensi viikkokin menee pipariksi.

En uskalla käydä puntarissa enkä mitata verenpainetta. Kummallekaan ei ole juuri nyt voimia tehdä mitään, paineelle en osaisikaan, muuta kuin nukkua. Niin se on, että kun nokan saa irti tervasta, tarttuu pyrstö.