Olisi oikeastaan kiva allekirjoittaa tämän postaus: Prinsessa Ruusunen, Linna, mutta en viitsi, kun sillä on kuitenkin aika negatiivisia konnotaatioita. Eikä muutenkaan. Olisi vaan tehnyt niin gutaa reporankana työpäivän jälkeen kuvitella olevansa prinsessa. Linnaa kävin katsomassa jo valmiiksi pyhänä Viherlaaksossa.

Tämä näyttäisi enemmän minun mökiltäni. Tuleekin mieleen oma leikkimökki Mumman pihalla aikojen takaa. Kuinka kiva siellä oli leikkiä, vaikka ei sinne kukaan aikuinen laajasta suvustani tullut ajatelleeksikaan tekevänsä mitään lasten iloksi, kalusteita esimerkiksi. Sitten ihmettelin  toisten leikkimökkejä, jotka oli oikein äidin kanssa sisustettu yhdessä ja äiti oli kerännyt pikku kaupan hyllyt täyteen tyhjiä pakkauksia. Yhtä ankea äiti olen ollut omille lapsilleni: en ole osannut leikkiä.

Täällä voisi asua ilkeä noita-akka. Vaikka voisin minäkin olla se akka. Kohta olenkin, jos ei yöunet parane -ja äkkiä. Iltapäivällä piti jo kuunnella esitelmää tulitikut silmissä ja sisäänpäin haukotellen, mutta epäilen muiden olleen samassa jamassa.

Jumppa alkoi jo puoli tuntia sitten. Maanantaina kello 18 on ihan mahdoton aika. Tätä kokopäivätyötä kestää, kun tähtää vain seuraavaan lomaan. Viime vuodelta sain säästettyä  25 päivää, eli saan kaksi kahden viikon pätkää jo kevääseen ja yhden ylimääräisen viikon syksyyn. Jossakin välissä on kesälomakin, joten ehkä tästä selvitään sittenkin hengissä.

Huomenna, lupaan itselleni, on jo kaikki paremmin.