Omenapuun alla on taas vedetty lonkkaa eli kunnon päiväunia joka ilta töitten jälkeen. Se on hyvää stressinehkäisyä ja verenpaineen hoitoa, mutta ei sitten muuta. Ulkoilu ei tahdo enää kahdeksalta kiinnostaa ja jossakin välissä pitää syödäkin. Unien jälkeen olo on koko illan jähmeä, toisin kuin miehellä, joka vain virkistyy vartin torkuillaan.

Tämä alkaa käydä juuri sellaiseksi, mitä pelkäsin: ei ole mitään muuta elämää. Ei puhettakaan liikunnasta, elokuvista, kirjoista tai ihmisten tapaamisesta. Vain päikkärit ja sen jälkeen ruokaa ja tylsänä istumista  virkkuu kädessä Kotikadun äärellä. Sielläkin on ihmiset muuttuneet niin ärsyttäviksi, etten kohta viitsi katsoa ollenkaan. Kaipaan ensimmäistä kertaa tallentavaa boxia, jolla ottaisin keskiviikkoisin talteen Karjalan kunnailla. Se menee päällekkäin Greyn anatomian kanssa ja olisi juuri sopivaa hömppää päiväunien jälkeen, kun silmät seisovat päässä.

Onneksi huomenna on perjantai ja lyhyt työpäivä. Iltapäivällä menen hierontaan.
 : )