Tänään on ollut vapaapäivä. Erikoinen poikkeus uuteen kokopäivärutiiniini, tein yhden lauantaipäivän ylimääräisiä hommia joulukuussa, joten töissä on hikoillut tänään sijainen.
Päiväni olen viettänyt tekemällä sitä, minkä viime vuonna niin hyvin opin: en mitään. Nukkunut pitkään, lukenut hartaasti aamun lehteä, syönyt terveellisesti, lojunut taas jossakin (netissä), käynyt kamppailua uloslähtöä vastaan ja hävinnyt. Käynyt sauvakävelyllä sateessa, lojunut vaihteeksi ihanalla sängyllä lueskellen KG-lehteä (toivoen lehden sulattavan edes yhden kilon), nauttinut Sophie Zellmanin musiikista ja ihaillut kameraani, joka sopii käteeni kuin valettu.
Kameralla leikkiessä osui silmääni yksi huushollimme ongelmapaikka, makuuhuoneen takaseinän pursuava hyllykkö.
Jotain pitäs tehdä, mutta en vielä tiedä mitä. Vanha
kahdeksankymmentäluvun mustaksi maalattu Lundia on vetänyt aikamoisen
määrän tavaraa, mutta alkaa näyttää epäsiistiltä ja yksinkertaisesti
kaipaa uusimista. Ovia ja laatikoita avohyllyjen sijaan. Ja mihin
kaikki cd:t sijoittaisi? Entä valokuva-albumini, joihin olen tallettanut kaiken menneen? Ja nuo kamalat kaiuttimet on saatava upotettua piiloon. Joskus se ratkaisu tulee eteen, kun nyt pannaan myssyyn hautumaan.
