Kolmas työpäivä: milloin tämä helpottaa? Viiden-kuuden tunnin yöunilla ei pysy aivot kunnossa eikä töissä ajatus kasassa. Iltaisin ei uni tule ennen puolta yötä ja siitä eteenpäinkin on herättävä kahden tunnin välein. Tänä aamuna maansiirtokoneen kokoinen lumiaura putsasi kapeaa kävelytietä ikkunan alla viiden jälkeen aamulla hirveää ääntä pitäen.

Töissä ei ole mitään vikaa varsinaisesti, ihan kivaa. Mutta kotiin sieltä tulee joku naatti, joka tekee transsissa ruokaa kahdelle, syö sen silmät harittaen ja menee sitten hetkeksi sängylle lukemaan lehteä. Vetää torkkupeittoa ylemmäksi ja herää monen tunnin päästä illalla lopultakin rentoutuneena ja levänneenä. Kuitenkin niin myöhään, ettei viitsi enää uloskaan lähteä.

Mitä jos ei antaisikaan töissä kaikkeaan, vaan vain hiukan tai puolet? Vaientaisi omantuntonsa, hymyilisi ja kyselisi puolet vähemmän, olisiko silloin puolet virkeämpi illalla? Eipä tietenkään, tekemisen ilo syntyy kuitenkin ponnistelusta ja onnistumisesta ja se taas motivoi jaksamaan.

Eihän se työstä ole kiinni, vaan minusta ja päivärytmistä tai sen puuttumisesta. Voihan se jo huomenna asettua kohdalleen ja uni tulla oikeaan aikaan  jo kymmeneltä.