Mikä se tämmönen vuodenaika muka on. Tammikuu eikä tietoakaan talvesta, pakkasesta, narskuvasta lumesta, illoista ulkona, katuvalojen loisteesta hangella, suksista tai edes  toppatakista.

Harmaata tihkua märkää likaista pimeää mustaa luotaantyöntävää. Ulos ei ainakaan tee mieli lähteä.

Päivällä seison bussipysäkillä ja haistan etelätuulen ja otsonin. Suupielet kääntyvät automaattisesti onnelliseen hymyyn: kevät!

Nooot! Väärä hälytys!