Hei kaikki sohvien naiset! Kiva sanoa noin, kun juuri tänään en ole eksynyt sohvalle vielä ollenkaan, vaan kunnon ihmisten tapaan käynyt reippaalla sauvakävelyllä ulkoilmassa. Sanomattakin on selvää, että olo on loistava. Kohta palkitsen itseni lämpimällä suihkulla, hunajateellä ja Greyn anatomialla. Sitten varmaankin olen ansainnut katkeamattomat kahdeksan tunnin yöunet.

Vielä en ole selvittänyt, milloin ehtisin lukea kirjoja. Uuden Glorian kerkesin kyllä vetäistä parissa illassa, mutta se onkin heikko kohtani: olemme kulkeneet yhdessä alusta asti. Parhaillaan on menossa onnistunut vieroitus Glorian Kodista ja Ruoka ja viinistä, jotka ovat lehtiä juuri minun makuuni, mutta aika ei enää riitä kaikkeen.

Työpäivä oli täysi, mutta tein rauhallisesti hommani. Iltapäivällä olinkin jo myöhässä aikataulustani, mutta huomasin, että kiirehtiminen ei sittenkään kannata. Ajattelin, että teen tätä työkseni ja minun on jaksettava päivästä toiseen.  Ja pidettävä itseni terveenä.

Arvelen, että meillä on Suomessa aika tunnollinen ja tiukka työn tekemisen kulttuuri. Rummutan itse pientä löysyyttä sinne tänne, rentoutta ja vähemmän tiukkaa meininkiä. Asiakastyössä kello kahdeksaan töihin tuleminen on tarkoittanut sitä, että asiakas istuu nenäsi edessä kahdeksalta. Nyt se tarkoittaa, että tulen taloon kahdeksalta, valmistaudun päivän tehtäviin, luen sähköpostit ja juon yhteiset aamukahvit muiden kanssa. Asiakas tulee vasta puoli yhdeksältä. Olen myös oppinut rauhoittamaan tauot ja puhelinajat. Nyt pitäisi vielä opetella pitämään pää kylmänä ja tunteet kurissa. Tää on vaan työtä!