Eilisessä harmaassa tihkusateessa nappasin ikkunan läpi kuvan, kun näin kaukana puussa pari isoa lintua. Kamerassa riitti zoomia sen verran, että tunnistin variksiksi. Tarkkaa jälkeä siitä ei kyllä tullut.
Äkkiä on taas työviikko mennyt, enää huominen päivä. Tätä vauhtia koko vuosi on kohta mennyt. Luin kerran tällaisen ajatuksen:
Äkkiä on taas työviikko mennyt, enää huominen päivä. Tätä vauhtia koko vuosi on kohta mennyt. Luin kerran tällaisen ajatuksen:
Kaikki ne päivät, jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt, että se oli elämä.
Jostakin syystä tämä on aina vaivannut mieltäni. Kun yritän sovittaa hyvää työelämää ja hyvää yksistyiselämää yhteen, yritän ajatella, että se kaikki on minun elämääni. Mutta työn voi menettää milloin vain. No ei nyt ihan helposti kuntapuolella, mutta voihan joutua työkyvyttömäksikin. Oma elämä on kuitenkin tärkeämpää, koska siellä ovat rakkaat ihmiset -ja sekin on haavoittuvaista. Toivottavasti en joudu koskaan toteamaan, että elämä on mennyt ohi huomaamatta, hukkaan, jotain odottaessa.
