Kerrankin räntäsade edustaa muutosta parempaan. Se on ainakin lunta jossakin muodossa, vaikka kasteleekin läpimäräksi ja muodostaa parisenttistä liukasta sohjoa maahan. Siinäpä steppaillaan, vaikka sukatkin kastuvat.

Pitempää ulkoilua ei tänään voinyt ajatellakaan, joten houkuttelin miehen mukaan uimahalliin. Edellisestä käynnistäni kotikylän hallissa on kulunut varmasti jo pari vuotta, mutta elokuinen kuntolomaviikko Edenin kylpylässä loistaa kirkkaana mielessäni. Mies muisteli lakanneensa käymästä uimahallissa kymmenen vuotta sitten, kun lapset eivät enää tarvinneet aikuista mukaan.

Ensin kuntouintia sadan metrin radalla parikymmentä minuuttia kunnon vauhtia. Sitten lämpimään porealtaaseen laiskana ja huolettomana lillumaan. Takaisin pitkään altaaseen, jossa siinäkin on ihmeen lämmin vesi nykyisin. Vai muistelenko jumppa-allasta, jossa tosiaan on viileä vesi?

Joskus on tullut käytyä pari talvea vesijumpassa. Rakastan kaikenlaista jumppaa ja muutakin liikuntaa, mitä ei laiskasta olemuksestani heti uskoisi. Olen superlaiska lähtijä. Edes itse etukäteen maksettu juttu ei tahdo saada minua liikkeelle töitten jälkeen. Tosin nytkin ostin kymmenen kerran sarjakortin, jos sittenkin...

Vielä kerran luolaan matalan katon alle, jossa valo tulee altaan pohjasta ja poreet  kutittelevat jalkapohjia. Siitä vielä vesihierontasuihkuihin. Ihanaa, puhdasta olemista, veden solinakin vie jo aivot alfa-aalloille ja koko ruumis rentoutuu.

Kotona kala-kasvislounas ja sitten lähtö ruokakauppaan. Olo on kevyt ja onnellinen. Endorfiineja saa tuollaisesta reissusta satakertaisesti tavalliseen kävelylenkkiin verrattuna ja hinta on yhteensä kymppi kahdelta. Entä jos ottaisi tämän tavaksi?

Kiitos ideasta, Vicki Li!

Lauantai-illan ohjelmasta vastaa Silkkiturkki, joka haettiin hoitoon taas huomiseen asti. Se on yhtä riemukas kohtaaminen joka kerta!