Kotona meillä oli aikoinaan Suuri tonttukirja, ja sen jälkeen olen saanut äidiltä lahjaksi monta joulukirjaa. Joulussa on samanlaista sisäänpäinkääntynyttä ja kodikasta tunnelmaa kuin Kaislikossa suhisee -maailmassa. Maailma menee radallaan hidasta ja muuttumatonta tahtiaan ja omat ympyrät ovat pienet ja turvalliset.

Omenapuun alla on näköjään vetäydytty talviunille. Lauantaiaamuna nukuttiin puoli kymmeneen. Jopa yökylässä ollut pikkukoira koisasi käsivarteeni nojaten siihen asti.  Ja tänä aamuna pantiin vielä paremmaksi eli vedettiin unta palloon puoli yhteentoista asti. Tätä ei ole kyllä tapahtunut sitten nuoruusvuosien. Ja nyt vielä tupruttaa lunta taivaan täydeltä!

Villin koiran kanssa leikkiminen teki  hyvää. Huusholli oli kyllä kuin hävityksen kauhistus sen lehdensilppuamisen jälkeen, mutta mies hoiteli siivouksen tapansa mukaan. Nyt pennusta lähtee jo karvaakin, huomasin mustasta takista autoajelun jälkeen. Koiraparka vinkui ja värisi pelosta sylissä aluksi, mutta alistui kohtaloonsa sitten. Ehkä sen voisi seuraavalla kerralla sujauttaa tyynyliinaan?

Jos nyt en lopeta, ei tänään saada ruokaa. Tarkoitus on tehdä punajuurikeittoa ja pieniä vuohenjuustoleipiä alkupalaksi, uunilohta purjon kanssa, jukurttijäätelöä ja suklaamuffinsseja. Mutta ensin pyrähdys ulkona!