Puiston läpi lauantaina neljän aikoihin kulkiessa otin kännykällä kuvan kirkon valaistuista ikkunoista, kun näyttivät niin kauniilta. Ovi avattiin ja sisältä alkoi kaikua Mendelssohnin iki-ihana häämarssi. Eihän siinä muu auttanut kuin jäädä puiston pimentoon nieleskellen odottamaan hääparin näkemistä, on se vain aina yhtä sykähdyttävää!
Viikonloppu on ollut täynnä touhua ja ihmisiä, ja tietysti pikkukoiraa, joka oli yhden yön hoidossa. Ystäväperheen kyläily tiesi kaupungilla kulkemista, ihanaa ja helppoa yhdessäoloa, yhteisiä aterioita, elokuvia, musiikkia, hoitamista, nuorisoa. Elämää! Olo on viikonlopun jäljiltä täysi ja onnellinen.
Viikonloppu on ollut täynnä touhua ja ihmisiä, ja tietysti pikkukoiraa, joka oli yhden yön hoidossa. Ystäväperheen kyläily tiesi kaupungilla kulkemista, ihanaa ja helppoa yhdessäoloa, yhteisiä aterioita, elokuvia, musiikkia, hoitamista, nuorisoa. Elämää! Olo on viikonlopun jäljiltä täysi ja onnellinen.
Tämä veijari on välillä piiloutunut katseilta ja kömpinyt sohvan alle vetämään pienet unet.
Pikkukoira sai kyytiä, kun oli seitsemän ihmistä leikittämässä sitä. Tällä vierailulla se päätti pissiä vain olohuoneen paperinarumatolle, sille, jota ei ole vielä pesetetty. Nyt leviteltiin sanomalehtiä niin, että se melkein aina osui paperille. Puolet yöstä se vietti sohvan alla, mutta kolmen aikaan kipitti makuuhuoneeseen inisemään ja käpertyi sitten viereen nukkumaan lipaisten aina välillä kättä kielellään. Aivan myyty!
