Nyt sen taas huomaa: joulussa on parasta joulun odotus ja kaikki se valmistautuminen. Se on samaa kuin se vanha totuus, että elämä on matka. Aattoa edeltävinä päivinä joululaulut sykähdyttävät ja kaikilla on hyvää tahtoa ja mukavaa tohinaa. Mitä nyt tuli valiteltua kiireistä...

Nuoriso tuli iltapäivällä syömään kinkunrippeet ja muut herkut loppuun. Tuntui jo oudolta kuunnella joululauluja. Punaiset liinat lähtivät sen jälkeen yhdessä tonttujen kanssa. Kranssit ja verhot saavat olla vielä joulukukkien ja kuusen kanssa ainakin muutaman päivän. Tunnelma jatkuu riisuttuna, rauhallisempana ja viileämpänä. Tammikuussa on kaikki kirkkaan valkeaa.

Uusia jouluruokia oli tämä Helenan puolukkakakku Maku-lehdestä. Marianne Crushilla maustettu raikas piparipohjainen hyytelökakku takasi isolle porukalle kolmen päivän jälkiruoat ja ihastutti mintunraikkaalla viileydellään.

Miehen äiti lähti aamulla bussilla takaisin kotikonnuille. Hän on mukava ja vaatimaton vieras, mutta ei juurikaan omatoiminen eikä pyydä mitään. Pitää siis muistaa kysyä ja tarjota ja tuoda joka välissä. Olen aina tuntenut syyllisyyttä, kun en ymmärrä häntä, hyväntahtoista ihmistä. Olemme kuin eri planeetoilta, vaikka hänen poikansa on minulle tärkein ihminen maailmassa.

Joulurauhani jatkuu vielä huomisen, joka on ehdottomasti viimeinen vapaapäiväni osa-aikalisällä. Sitten joudun ottamaan kädet silmiltä ja aloittamaan taas kokopäivätyön.