Vielä juuri nyt näyttää hyvinkin talviselta, kun katsoo ikkunasta ulos, mutta kohta sen on taas ohi: nollakeliä pukkaa. Härnää tämä talventulo! Vapaaviikkoni on puolessa ja onneksi on vielä ensi viikko omaa aikaa, viimeistä kertaa. Tammikuussa palataan normaaliin päiväjärjestykseen kokopäivätyöhön. Vuosi on kulunut juuri kuten olin suunnitellutkin, en ole saanut mitään aikaiseksi ja olen löysäillyt koko rahan edestä!

Jouluntuloon alan valmistautua vasta nyt pikkuhiljaa. Muutama kortti on hankittu ja tänään lähden ostamaan ensimmäistä joululahjaa. Ripustelin eilen vähän valoja ikkunoihin, imukukupilla kynttilöitä ja pyrstötähden, josta tulee tietysti mieleen Muumipeikko. Kohta kaivan esille jouluruokavihkoni ja katson, mitä voi tehdä etukäteen pakkaseen.

Viime vuonna mietimme jo tekokuusen hankintaa, kun nenä oireili tukkoisuudella ja aivastelulla. Toisaalta sitä nyt on muutenkin, mutta äitinikään ei kestä enää aitoa kuusta. Jos se on tekokuusi, sen pitää olla iso, tuuhea ja aidon näköinen, sanon minä. Eikä sellaista saa alle kolmella sadalla eurolla, ja kenellä nyt juuri joulun alla on panna sellaisia summia kuuseen, vaikka sen saisikin tulevina vuosina säästettyä monta kertaa takaisin!

Kasvatetut kuuset ovat niin ohutoksaisia, ettei niihin tahdo saada koristeita ja valoja ripustettua, kun oksat jo taipuvat. Nättiä latvakuusta on vaikea löytää. Minulle joulukuusen ainoa malli on se Ankkalinnasta tuttu tuuhea puu, joka on ihan täynnä koristeita!

Mitähän tekis?