Siinä se on, miehen viimevuotinen kahdeksan kilon "My Precious". Tämänvuotinen silmäterä on viety kylmiöön sulamaan ja tarkoitus on paistaa se sunnuntaina. Ensimmäinen erä sinappia on myös tehty. Vaihdoin siinäkin ohjetta ja tuli hemmetin tuikeaa! Lokakuusta asti tukossa ollut nenä aukesi.


Tämä on aika kivaa. Onko jollakin lyömätön ohje marinoiduille valkosipulinkynsille?

Minussa on jotakin vikaa. Ennen tein asioita varmasti, harkiten enkä katunut tekojani. Nyt valinta on vaikeaa, jahkailen pitkään ja sitten kadun (vaikka rilleihin olen jo tottunut). Teen joskus huonoja valintoja. En osannut tehdä edes hyvää sinappia, saati sitten valkosipulinkynsiä. Tai sitten pitäisi näissä luottaa vanhoihin ohjeisiin.

On ollut kiva olla töissä. Hommaa piisaa niin, ettei ehdi edes puoliltapäivin netissä  hengähtämään jonkun ystävän blogin äärellä. Saati sitten, että olisi illalla jotakin sanottavaa. Pari viime viikolla ostettua lehteä on edelleen lukematta, mutta Annie Hawesin Calabria-kirja on sentään kohta luettu. Se ei ole yhtä vetävästi kirjoitettu kuin Extra Virgin ja Kypsä poimittavaksi eikä siinä ole sitä ihanaa huumoria, joka väritti edelliset kirjat. Eli Annie on vanhentunut. Siitä on tullut Täti, kuten rakas puolisoni huomautti tänään minusta : (