1115379.jpg1115371.jpg1115379.jpg
  
Aamulla palaveri töissä, sitten reipas kävely keskustaan ennen vesisateen alkua hankkimaan kirjakaupasta isoäitien lahjat: toinen toivoi Hannu Väisästä ja toinen Laila Hirvisaarta. Seuraavaksi piti valita miehelle lahja, hän toivoi tuoksua. Olen aina ollut heikkona Givenchy Gentlemaniin, se tuoksuu upeasti patsulilta, mutta sitä ei enää saa. Nyt otin YSL:n L'Hommen, saa nähdä, pitääkö hän siitä. Ja minä.

Nyt alkaakin joululahjatouhu olla jo voiton puolella. Ehkä vielä jotain pientä. Ja pitäisi löytää jotakin, mitä haluaisin itselleni.  Yöpuku,  kirja, hajuvesi?

Iltapäivällä sain tosi mieluisia vieraita, ja eiköhän vaan lähdetty vielä illalla toiselle kaupunkikierrokselle. Se tarkoittaa kauppojen kiertelyä, sillä kaukana on ne ajat, jolloin teki mieli lähteä istumaan lasin äärellä, siis meillä naisilla, miehiltähän se ei koskaan menekään ohi! -Joskus kyllä ajattelen haikeana, kuinka mukava olisi käydä aina välillä viinilasillisella baarissa ja jatkaa sitten ostoskierrosta. Ei vaan tule enää edes mieleen.

1115445.jpg

Mutta salaatilla voi joskus käydä, se on ollut niitä vapaapäivien ylellisyyksiä tänä vuonna.

Hajuvesihullu kun olen, suihkuttelin käsiini Dieselin Fuel For Lifea ja Donna Karanin Goldia, Versacea ja saman valmistajan Bright Crystalia. Tykkäsin kaikista, toisin kuin yleensä. Shiseidon Zen houkuttelee myös. Kotona on loppumassa talvisin päiväkäytössä ollut Coco Mademoiselle, jo kolmas pullo. Vaihdon paikka ihan selvästi. 

Kohta alkaa Tuntematon sotilas, se Mollberg, saa nähdä miltä näyttää pitkästä aikaa. Ennen se pelotti enemmän kuin vanha Tuntematon, koska  miehet olivat tuttuja kasvoja, ikätovereita, nuoria. Sota tuli jotenkin lähemmäksi.