Yksi tämän jouluaaton suloisimpia juttuja nuorison ja hyvien lahjojen lisäksi oli tämä pieni koiraneiti, joka kipitti kaksi kertaa yöllä viereeni nukkumaan ja nukkui sitten tiiviisti kyljessä aamuun asti. Muuten tuntuu, että joulurauha laskeutuu mieleeni vasta nyt, joulupäivänä kolmen tunnin iltaunien jälkeen.

Joulun ihmeenä pidän sitä, että saimme sittenkin valkean joulun! Aatonaattona se jo alkoi, pakastui hiukan ja näytti lupaavan huurteiselta, kuten tuossa kuvassa. Aattoa vasten yöllä satoi jotakin valkeaa, joka sitten pysyi sen yhden tärkeän päivän. Tänään kaikki oli jo pois.

Ulkoilun ja ruokailun lisäksi olen vain lukenut Sabine Kueglerin Viidakkolapsi-kirjaa, joka on ihana! Siinä saa eläytyä saksalaistytön onnelliseen elämään Länsi-Papuan viidakossa kivikaudella elävän heimon keskuudessa 1980-luvulla. Suosittelen!