Kameraveneen Mari sen varmaan aloitti, ja muut jatkoivat. Minäkin sitten hullaannuin jouluvaloihin niin, että nyt on joka ikkunalla jotakin ja lisää muualla. Tänään ostin viimeisen, kun vein illalla anoppia pikaisesti kaupungille. Löysin sen ainoan kynttelikkömallin, josta pidän, ja tietysti puoleen hintaan! Kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen, vaikka hiukan heijastuksia onkin. Valot ovat iso osa joulutunnelmaa, ei siitä mihinkään pääse.

Joulu on meillä punavalkoinen, mutta siinä on aika paljon tekemistä. Miksi sitä ei muista aloittaessaan? Vaikka olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, on stressiä pukannut ja pinna kiristynyt. Koskaan ennen ei ole kuusi seissyt olohuoneessa kahta päivää koristelematta. No, äsken mies lopulta kiinnitti kuuseen valot ja ehkä aamulla ripustan siihen paljon punaisia palloja, ja jos olen suopealla tuulella, niin yhtä paljon kullanvärisiä, kunnes kuusi muistuttaa tarpeeksi Aku Ankan joulukuusta. Sitä ainoaa oikeaa.

Nyt taitaa olla sopiva hetki julistaa joulurauha omenapuun alle. Aatonaatto on hillitöntä kokkaamista aamusta ilt.....eiku rauhallista joulunvalmistelua glöginsiemailun lomassa, välillä miehen ja anopin kanssa leppoisasti sohvalla rupatellen ja huulta heittäen. Ja ehkä käydään välillä virkistävä sauvakävelylenkkikin heittämässä. Illansuussa huoahdetaan onnelinen hymy huulilla, että joulu saa tulla, me olemme valmiita! Niin se menee.

P.S. Lehdessä luki tänään, että "Musta joulu on ihana!"