Tule juustokakulle! Istu tähän, ota oikein muhkea viipale ja nauti ajan kanssa. Aina sitä yksille kahveille kerkiää. Tuosta kuppi käteen vahvaa arabicaa, se tuoksuukin hyvältä. Vai otatko valkoista teetä ja hunajaa, samaa jota minulla on?
Ei ulos ole vielä mitään kiirettä, siellä on pakkasta ja tuulee kylmän näköisesti. Istutaan vielä vähän aikaa tässä ja turistaan. Saapa muuten nähdä, milloin mennään siihen, että tosiaan turistaan vebbikameran kautta blogikavereiden kanssa! Ajatus tuntuu vielä vieraalta, haluan olla tuntematon, mutta voisin hyvin kuvitella muutaman vuoden päästä virtuaalisia kahvikutsuja tai viini-iltaa useamman eri puolilla asuvan ihmisen kanssa. Voisi olla mukava tavata ihmisiä, joista täällä pitää.
Poikani istui Saksassa asuessaan "oluella" jonkun ystävänsä kanssa kameran ja mikrofonin välityksellä koko illan, samoin mekin juttelimme aidosti nokitusten, kun kasvot olivat koko ruudun kokoiset. Ja puhuimme muuten enemmän kuin koskaan muulloin.
Poikani istui Saksassa asuessaan "oluella" jonkun ystävänsä kanssa kameran ja mikrofonin välityksellä koko illan, samoin mekin juttelimme aidosti nokitusten, kun kasvot olivat koko ruudun kokoiset. Ja puhuimme muuten enemmän kuin koskaan muulloin.
Yhdeksänkymmentäluvulla naureskeltiin, että kohta kaikilla on oma kännykkä taskussa, miten hassua! Kaksituhattaluvulle tultaessa se oli jo itsestään selvää eikä enää voi muuta kuvitellakaan. Pidin mikroaaltouunia ja vedenkeitintäkin totaalisen turhana ennen kuin aloin itse käyttää niitä. Eikä kymmenen vuotta sitten ollut laajakaistaakaan!
Elämänrytmin kiihtyessä on pitänyt kehittää nopeita yhteydenpitotapoja ja ne ovat osoittautuneet toimiviksi. Mikään ei silti korvaa kahden ihmisen kohtaamista, aitoa kontaktia. Sen huomaa työssäkin. Puhelimessa asiasta saa jonkin käsityksen, tavatessa kaikki onkin jotain ihan muuta. Voi vain kuvitella väärinkäsitysten määrää pelkkään nettiyhteyteen perustuvassa kontaktissa. Ja tätä ajetaan säästöjen nimissä kuin käärmettä pyssyyn!
Vielä yksi kuukuva eiliseltä, taivaan värejä ei voinut vastustaa. Nyt kello on kymmenen, lähden marinoimaan herkkusieniä alkupalapiirakkaan ja keittelemään suklaalientä sorbettiin, joka iltapäivällä pyöritetään jäätelökoneella. Kolmelta saadaan taas pöytä täyteen ruokavieraita, toivottavasti. Pääruokana aion tarjota Kolmen sipulin possupataa, se on tomaattisen täyteläistä talviruokaa.
BonAppétit!
BonAppétit!
