Tänä aamuna tassuttelin villasukissa keittiöön ja löysin sen yllätyksekseni puhtaana ja siistinä. Eilisistä juhlista ei ollut tietoakaan. Siinä vaiheessa kun menin nukkumaan, siellä oli vielä yhdeksän hengen päivällisastiat levällään. Mies oli siivonnut ja pessyt käsin vielä  viinilasitkin, että olisi mukavampi aamulla nousta! Täh, en ikinä ole viitsinyt tehdä sitä itse, kuka sitä nyt keskellä yötä hyvien juhlien jälkeen alkaisi siivota.

Illan keskipiste oli tietysti pikkukoira, jonka isäntä oli luvannut avovaimonsa kanssa tulla tekemään täytettyjä cannelloneja. Koiran houkuttelemina tulivat muutkin vieraat ja siinä kolmikuisen vipellystä ihmetellessä ilta sujui rattoisasti. Kerrankin ei tarvinnut itse kokata, vaan sain nauttia keittiöhenkilökunnan luomasta ateriasta. Pehmeät espanjalaiset viinit, mm. Hecula, sopivat hyvin lammascannellonien makuun.

Ahkeran riehumisen ja ison ihmisjoukon ympärillä touhuamisen lomassa täytyi välillä nukkua sohvan alla tai jonkun jalkojen juuressa, välillä eteisessä kenkien seassa. Jotenkin vain tuntuu, että koiravauvakin täytyisi nostaa lattialta syliin ja mitenkä se nyt tuolla kylmässä yksin nukkuu...

Tein kokeeksi tällaisen Baileys's Irish Cream Caken, suomeksi siis Baileyskakun. Aivan kamala määrä voita, kermaa ja suklaata ja pullollinen Irish Creamia -siis minipullo. Tiesin seurueen olevan miesvoittoinen, joten ajattelin tämän maistuvan.

Tuo päällinen on voikreemiä, välissä paksu suklaakerros. Kakkupohja kannattaa tehdä jo edellisenä ltana, se kestää siten paremmin leikkaamista kolmeen osaan. Täytteiden tekoon ja kakun kokoamiseen menee kaksi tuntia, joten ihan käden käänteessä tämä ei synny. Puolenkilon keittiön ohje on tarkka ja sitä noudattamalla onnistuu kyllä.

Kakun maku parani vielä täksi päiväksi, joten leikkaan teille kaikille viipaleen tästä ja tarjoilen kynttilänvalossa. Olkaa hyvä!