Lauantaiaamun ahkeran siivouksen ja huseerauksen päätteeksi lähdimme kaupungille, kun räntäsateessa ei juuri houkutellut lähteä muuten ulkoilemaan. Aika moni muukin oli saanut saman idean, mutta olen siitä outo, että rakastan kaupungin tungosta. Jo pikkutyttönä se oli parasta mitä tiesin.
Autoa parkista hakiessa huomasin, miten kaunis kirkkopuisto on ohuessa räntäsateessa. Onneksi sattui olemaan kamera kassissa.
Autoa parkista hakiessa huomasin, miten kaunis kirkkopuisto on ohuessa räntäsateessa. Onneksi sattui olemaan kamera kassissa.
Jyväskylän kaupunginkirkko on Keski-Suomen ensimmäinen kivikirkko, rakennettu 1880. Se on minusta hyvin kaunis sisältä, vaikka myönnettävä on, etten ole siellä kovin usein käynyt, viimeksi ehkä jossain konsertissa. Elän toivossa, että pääsen sinne joskus häihin.
Täällä on kaikki mukavan pientä, niin kirkkokin. Onneksi se nykyään näkyy, kun puistoa on raivattu ja uudistettu. Kirkkopuisto on kesällä ihana paikka. Erityisen ilahtunut olen siitä, että nuoret kokoontuvat aurinkoisina päivinä puistoon piknikille. Se on oikeaa kaupunkitilan haltuunottoa.
Kirkon takaa pilkottaa talo, jota ei tarvitse esitellä, sillä samanlainen on kaikissa vanhemmissa Suomen kaupungeissa. Vaikka eihän me mitään vanhoja olla, 189 asukkaan Jyväskylän perusti majuri Carl Rosenbröijer vasta vuonna 1837. Tämäkin talo on kaunis sisältä, kuten kaikki vanhat julkiset rakennukset.
Kerroin vasta, että ainoa neloseni koulussa ikinä oli lukion toisella välitodistuksessa historiasta. Inhosin sitä koulussa, mutta nyt on kiehtovaa selvittä, mitä täällä ennen on ollut. Jyväskylän lyhyt historia löytyy kiinnostuneille täältä.
Kerroin vasta, että ainoa neloseni koulussa ikinä oli lukion toisella välitodistuksessa historiasta. Inhosin sitä koulussa, mutta nyt on kiehtovaa selvittä, mitä täällä ennen on ollut. Jyväskylän lyhyt historia löytyy kiinnostuneille täältä.
