Enpä olisi kuuna päivänä uskonut alkavani laittaa blogiin koirakuvia, eläintenystävä kun en ole tähän asti ollut. Mutta söpö mikä söpö. Olemme kaikki ihan myytyjä.
Viikossa huomaa sen selvästi kasvaneen, ja nyt se alkaa jo haistakin koiralle. Pyörii kaikkien jaloissa ja tekee villejä syöksyjä lelujen kimppuun. Pissi matolle vain kerran. Nuuski hulluna nurkkia ja lattialistoja. Ja nukkuu kuulemma välissä ja herää liian aikaisin.
Mutta pikkuinen vielä, tässä huomaa koon hyvin, kun on lähdetty isännän kanssa kävelylle.
Isänpäivän kunniaksi Mies sai valita, mitä syödään. Valkosipuliperunat oli ykköstoive, liha ja pekoni toinen. Kävelyllä ennen hurjaa kokkaussessiota näimme joutsenperheen, seitsemän yhteensä. Kuva on otettu kännykällä, joten niitä hädintuskin erottaa harmaassa säässä.
Alkusalaattiin tein jo illalla puolikuivattuja kirsikkatomaatteja, omaa herkkuani. Perunat tuunattiin suussasulaviksi Fredy Girardet'n ja Nils-Emilin ohjeen mukaan ensin kermamaidossa viipaleina keittäen ja sitten uunissa valkosipulin kanssa paistaen. Possun sisäfilepihvit kiedottiin pekoniin ja hauduteltiin kypsäksi punaviinikastikkeessa. Tässä vaiheessa meinasi hihat palaa, kun Mies poltti perunat maitoineen pohjaan sillä välin, kun kävin nopeasti suihkussa. Teki kaikessa rauhassa ristikkoa! Hermoilin siksikin, että kaikista ruoista pihvit ovat minulle vaikeimpia, en ole ollenkaan hyvä lihakokki.
No, ruoka onnistui kohtalaisesti. Sen kanssa maistuivat herran tilaamat vihreät pavut, jotka oli pyöräytetty valkosipuliöljyssä, kuinkas muuten. Ja Merituulin Huvipuistosalaatti, aina yhtä ihana. Cousiño-Maculin Antiguas Reservas oli sopiva viini, marjainen ja hedelmäinen tuoksuinen, lämpimän tyylikäs punaviini kympillä.
Jälkiruoaksi valmistin Annan ohjeen mukaan sitruuna-marscarponejäätelöä, josta tuli ihanan raikasta ja pehmeää! Parin tunnin jäädytys riitti hyvin.
Kuva on Anna-lehdestä
Kahvin kanssa vedettiin vielä pienet slaissit omena-puolukkapiirakkaa, jonka pohjaan oli piilotettu kaksi raastettua porkkanaa. Tämä meinasi olla vähän liiankin työläs ateria, ja rasvainen. Mutta kaikki tykkäsivät! Mies kyllä teki, minkä osasi ja siivosi taas jäljet. Ensi pyhänä tehdään kyllä makaronilaatikkoa tai jotain muuta yksinkertaisempaa.
Isänpäivän kunniaksi Mies sai valita, mitä syödään. Valkosipuliperunat oli ykköstoive, liha ja pekoni toinen. Kävelyllä ennen hurjaa kokkaussessiota näimme joutsenperheen, seitsemän yhteensä. Kuva on otettu kännykällä, joten niitä hädintuskin erottaa harmaassa säässä.
Alkusalaattiin tein jo illalla puolikuivattuja kirsikkatomaatteja, omaa herkkuani. Perunat tuunattiin suussasulaviksi Fredy Girardet'n ja Nils-Emilin ohjeen mukaan ensin kermamaidossa viipaleina keittäen ja sitten uunissa valkosipulin kanssa paistaen. Possun sisäfilepihvit kiedottiin pekoniin ja hauduteltiin kypsäksi punaviinikastikkeessa. Tässä vaiheessa meinasi hihat palaa, kun Mies poltti perunat maitoineen pohjaan sillä välin, kun kävin nopeasti suihkussa. Teki kaikessa rauhassa ristikkoa! Hermoilin siksikin, että kaikista ruoista pihvit ovat minulle vaikeimpia, en ole ollenkaan hyvä lihakokki.
No, ruoka onnistui kohtalaisesti. Sen kanssa maistuivat herran tilaamat vihreät pavut, jotka oli pyöräytetty valkosipuliöljyssä, kuinkas muuten. Ja Merituulin Huvipuistosalaatti, aina yhtä ihana. Cousiño-Maculin Antiguas Reservas oli sopiva viini, marjainen ja hedelmäinen tuoksuinen, lämpimän tyylikäs punaviini kympillä.
Jälkiruoaksi valmistin Annan ohjeen mukaan sitruuna-marscarponejäätelöä, josta tuli ihanan raikasta ja pehmeää! Parin tunnin jäädytys riitti hyvin.
Kuva on Anna-lehdestä
Kahvin kanssa vedettiin vielä pienet slaissit omena-puolukkapiirakkaa, jonka pohjaan oli piilotettu kaksi raastettua porkkanaa. Tämä meinasi olla vähän liiankin työläs ateria, ja rasvainen. Mutta kaikki tykkäsivät! Mies kyllä teki, minkä osasi ja siivosi taas jäljet. Ensi pyhänä tehdään kyllä makaronilaatikkoa tai jotain muuta yksinkertaisempaa.
